Blogi herää pitkän tauon jälkeen henkiin ja syynä on uusi kurssi, jonka tehtävät suositeltiin tehtävän tällä tavoin julkisesti. Eli tästä se taas alkaa.
Tehtävänä on ratkaista aiemmin käydyn kurssin (Työasemat ja tietoverkot) Linux-koe. Suoritan tehtävän vanhalla, nurkassa pölyttyneellä HP-pöytäkoneella, jota käytin jo aikanaan harjoitteluun tuolla samaisella kurssilla. Otin koneen käyttöön "uutena" ja asensin siihen live-CD:ltä Ubuntu 12.04 LTS -käyttöjärjestelmän. Myöhemmin, ehkä jo aika pian, tarkoituksenani on hankkia itselleni virtuaaliserveri paitsi tällaiseen treenailuun myös olutblogin uudeksi (=joustavammaksi) alustaksi.
Asentamisen jälkeen pikainen testailu osoittaa, että tehtävän ensimmäinen osio on suoritettu, sillä samalla asentuivat nettiselain (Firefox) ja tekstinkäsittelyohjelma (LibreOffice Writer). Asennuksen aikana annettu WLAN-salasana oli tosin unohtunut uudelleenkäynnistyksen aikana, joten se piti antaa vielä uudestaan. Muuten kaikki toimi suoraan aivan kuten pitikin. Esimerkiksi näppäimistön kieliasetus oli pysynyt tallessa.
Seuraavaksi päästäänkin itse asiaan eli tekemään asennuksia ja laittamaan asetuksia terminaalin kautta näpyttelemällä. Aloitetaan käyttäjätunnuksien luonnilla, joka onnistuu komennolla:
sudo adduser evahak
Sitten vain annetaan mahdolliset lisätiedo ja lisätään samalla logiikalla myös kolme muuta käyttäjää. Tämän jälkeen voidaan tarkastaa käyttäjät komennolla:
cat /etc/passwd
Pitkän listan lopusta löytyvät juuri tehdyt käyttäjät tietoineen.
Yksinkertainen shell-skripti, joka näyttää vapaan levytilan sekä ip-osoitteen, onnisttu kirjoittamalla:
nano mystatus
Tämän jälkeen kirjoitetaan itse skripti:
#!/bin/bash
# Shows the amount of free disc space and IP-address
df -h
ifconfig
Ja tallennetaan painamalla Ctrl+X ja sen jälkeen Y. Tämän jälkeen annetaan muillekin oikeudet lukea tai ajaa kyseinen skripti:
chmod 755 mystatus
Sitten siirretään tiedosto kaikkien saataville:
sudo mv mystatus /bin
Ja koska ei ole mitään syytä olla tähtäämättä huipputulokseen, asennetaan vielä Apache, MySQL ja PHP. Varmistetaan aluksi, että koneella on tiedot uusimmista versioista kirjoittamalla:
sudo apt-get update
Lyhyen ajon jälkeen jatketaan varsinaiseen asennukseen:
sudo apt-get install mysql-server
sudo apt-get install mysql-client
sudo apt-get install apache2
sudo apt-get install php5
sudo service apache2 restart
Tämän jälkeen Firefox löytää "It works!" -sivun, kun osoitteeksi kirjoittaa localhost. Jatketaan vielä PhpMyAdminin asennuksella näiden ohjeiden mukaan:
sudo apt-get install phpmyadmin
sudo nano /etc/apache2/apache2.conf
Lisätään tiedoston loppuun rivi:
Include /etc/phpmyadmin/apache.conf
Ja käynnistetään Apache vielä kerran uudelleen:
sudo service apache2 restart
Ensi viikolla taas lisää tätä. Sitä ennen ehkä muuta lätinää opintojen etenemisestä.
Lähteet:
lauantai 25. tammikuuta 2014
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Minä ja internet
30 vuotta on aikamoinen rajapyykki. Yhden määritelmän mukaan internet sai alkunsa, kuten minäkin, alkuvuodesta 1983.
TCP/IP-protokollan isäksi kutsuttu Vint Cerf muisteli vajaa vuosi sitten Wiredissä hetkeä jolloin interrnet sai alkunsa, kun ARPANET siirrettiin yhä käytössä olevaan TCP/IP:hen. Samaan ajanjaksoon liittyy myös intrenetin avaaminen kaupalliseen käyttöön. On aika vaikea kuvitella, millainen internet nykyisin olisi ja olisiko sillä ollut yhtä suuri vaikutus, jos näitä kahta askelta ei olisi otettu tai jos ne olisi otettu vasta joskus paljon myöhemmin.
Rehellisyyden nimissä internetin synnyn voi ihan yhtä hyvin ajoittaa muutamaan muuhunkin ajankohtaan, joista selvin lienee Arpanetin käynnistäminen lokakuussa 1969. Mutta tämän kirjoituksen analogian kannalta leikitään nyt edes hetki, että tuo 1983 oli internetin alkuhetki.
Internet kehittyi aluksi, kuten minäkin, nopeasti ja hiljaisesti. Tai no ehkä vanhempani ja myöhemmin perhepäivähoitajat ja eräs seurakuntakerhon ohjaaja olisivat toista mieltä tuosta hiljaisuudesta, mutta kovin isoa jälkeä en maailmaan jättänyt. Eikä jättänyt internetkään. Tai jätti, mutta se jälki ei ollut vielä näkyvissä.
1990-luvun puolivälin paikkeilla internet murtautui lopulta kaikkien tietoisuuteen ja monien, kuten myös minun, käyttöön. Touhutessani Nummelan yläasteella ja viereisessä uimahallissa internet aloitti omat, epäkypsään elämänvaiheeseen kuuluvat värikkäät kokeilunsa. Minä ja internet teimme paljon yhdessä (Kinonetti-leffasivusto never forget), mutta paljon teimme myös erikseen.
Vuosituhannen vaihtuminen oli meille molemmille käännekohta, eräänlainen point of no return. Minulla ei ehkä ollut omaa Y2K-ongelmaani, mutta vanhempieni avioeron ja täysi-ikäisyyden saavuttamisen myötä aloin vähitellen elää omaa vapaata ja riippumatonta elämääni. Internethän oli ottanut oman irtiottonsa vanhempiensa hallinnasta jo paljon aiemmin.
2000-luvun ensimäisellä vuosikymmenellä, minä ja koko muu ihmiskunta olemme opetelleet elämään kaikkialla olevan ja kaikkialla vaikuttavan internetin kanssa. Toiset ovat omaksuneet uuden teknologian nopeammin ja toiset hitaammin. Itse olen opiskelujen, työn ja yleisen teknologiakiinnostuksen vuoksi ollut vahvassa etukenossa.
Vihdoin 2010-luvulla alkaa vähitellen näyttää siltä, että nettiä käytetään kaikkialla huviin ja hyötyyn iästä riippumatta. Entistä monipuolisemmat päätelaitteet ja niiden nopeasti kehittyvät verkko-ominaisuudet syrjäyttävät nopeasti paperituotteita esimerkiksi junissa ja ravintoloissa. Internet alkaa olla vakiintunut aikuinen, kuten minäkin kiitos vaimon, koirien, vakituisen työpaikan ja asuntolainan.
Onko maailma siis valmis?
TCP/IP-protokollan isäksi kutsuttu Vint Cerf muisteli vajaa vuosi sitten Wiredissä hetkeä jolloin interrnet sai alkunsa, kun ARPANET siirrettiin yhä käytössä olevaan TCP/IP:hen. Samaan ajanjaksoon liittyy myös intrenetin avaaminen kaupalliseen käyttöön. On aika vaikea kuvitella, millainen internet nykyisin olisi ja olisiko sillä ollut yhtä suuri vaikutus, jos näitä kahta askelta ei olisi otettu tai jos ne olisi otettu vasta joskus paljon myöhemmin.
Rehellisyyden nimissä internetin synnyn voi ihan yhtä hyvin ajoittaa muutamaan muuhunkin ajankohtaan, joista selvin lienee Arpanetin käynnistäminen lokakuussa 1969. Mutta tämän kirjoituksen analogian kannalta leikitään nyt edes hetki, että tuo 1983 oli internetin alkuhetki.
Internet kehittyi aluksi, kuten minäkin, nopeasti ja hiljaisesti. Tai no ehkä vanhempani ja myöhemmin perhepäivähoitajat ja eräs seurakuntakerhon ohjaaja olisivat toista mieltä tuosta hiljaisuudesta, mutta kovin isoa jälkeä en maailmaan jättänyt. Eikä jättänyt internetkään. Tai jätti, mutta se jälki ei ollut vielä näkyvissä.
1990-luvun puolivälin paikkeilla internet murtautui lopulta kaikkien tietoisuuteen ja monien, kuten myös minun, käyttöön. Touhutessani Nummelan yläasteella ja viereisessä uimahallissa internet aloitti omat, epäkypsään elämänvaiheeseen kuuluvat värikkäät kokeilunsa. Minä ja internet teimme paljon yhdessä (Kinonetti-leffasivusto never forget), mutta paljon teimme myös erikseen.
Vuosituhannen vaihtuminen oli meille molemmille käännekohta, eräänlainen point of no return. Minulla ei ehkä ollut omaa Y2K-ongelmaani, mutta vanhempieni avioeron ja täysi-ikäisyyden saavuttamisen myötä aloin vähitellen elää omaa vapaata ja riippumatonta elämääni. Internethän oli ottanut oman irtiottonsa vanhempiensa hallinnasta jo paljon aiemmin.
2000-luvun ensimäisellä vuosikymmenellä, minä ja koko muu ihmiskunta olemme opetelleet elämään kaikkialla olevan ja kaikkialla vaikuttavan internetin kanssa. Toiset ovat omaksuneet uuden teknologian nopeammin ja toiset hitaammin. Itse olen opiskelujen, työn ja yleisen teknologiakiinnostuksen vuoksi ollut vahvassa etukenossa.
Vihdoin 2010-luvulla alkaa vähitellen näyttää siltä, että nettiä käytetään kaikkialla huviin ja hyötyyn iästä riippumatta. Entistä monipuolisemmat päätelaitteet ja niiden nopeasti kehittyvät verkko-ominaisuudet syrjäyttävät nopeasti paperituotteita esimerkiksi junissa ja ravintoloissa. Internet alkaa olla vakiintunut aikuinen, kuten minäkin kiitos vaimon, koirien, vakituisen työpaikan ja asuntolainan.
Onko maailma siis valmis?
tiistai 5. helmikuuta 2013
Opiskelu: Alku aina...
Opintoja on nyt takana vajaa kuukausi. Aika on ollut innostavaa mutta raskasta. Olen oppinut paljon uutta ja alkanut vähitellen hahmottamaan, kuinka paljon uutta on vielä oppimatta. Toisaalta ajankäyttöni on mullistunut totaalisesti: lähden töihin tuntia aiemmin kuin ennen ja palaan koulusta kotiin yli kolme tuntia aiempaa myöhemmin. Mutta ainakin toistaiseksi tämä vapaa ajan ja oppimisen vaihtokauppa on tuntunut kannattavalta.
Haaga-Heliassa tietojenkäsittelyn opinnot alkavat aivan alusta, mikä on itseni kaltaiselle aloittelijalle tarpeellista, mutta tarkoittaa samalla myös sitä, että ryhmämme hajoaa heti alkuunsa. Yhdet saavat monta kurssia kuitattua suoraan käytännön osaamisellaan, toiset aiemmilla opinnoillaan ja kolmannet saavat suorittavat alusta alkaen jokaisen kurssin. Itse kuulun sekä toiseen että kolmanteen ryhmään, sillä saan Haaga-Helian medianomitutkinnolla kuitattua lähinnä opintojen loppupään vapaavalintaisia opintoja. Aloitan siis alusta, mutta maali on ehkä hieman lähempänä kuin muilla samalta viivalta lähtevillä.
Alkuvaiheessa käyn kolmea kurssia: orientaatio ICT-alaan, työasemat ja tietoverkot sekä tietotekniset välineet. Näistä kolmesta ainoastaan työasemat ja tietoverkot tuntuu innostavalta ja tarpeelliselta: Linux-asennusta, Unix-komentoja, laitteisto-oppia ja niin edelleen. Onneksi kurssi on myös tämän kevään kursseista pisin ja laajin.
Orientaatiokurssi on varmasti hyvä niille, joilla on kulunut pidempi aika aiemmista opinnoista. Itse koen kurssin melko tarpeettomaksi ja erityisesti aivan liian venytetyksi. Tietotekniset välineet tarkoittavat lähinnä MS Office -ohjelmia ja varsinkin asiakirjastandardien opetteleminen tuntuu aivan yhtä turhauttavalta kuin silloin vuosia sitten. Enkä saa kurssia edes korvattu, koska tällä kertaa "mennään syvemmälle".
Toisella opintourallani Code Academyssä asiat sujuvat kevyemmin ja nopeammin. JavaScript-kurssilla mentiin heti asiaan ja vähitellen tahti on alkanut kiihtyä, minkä ansiosta aletaan päästä perusteista käytännössä hyödynnettäviin asioihin. Samalla tehtävistä on tullut hieman työläämpiä, minkä vuoksi niitä ei voi enää niin helposti suorittaa muutamassa minuutissa muiden hommien ohessa vaan niihin on oikeasti varattava hieman aikaa.
Siitä huolimatta Code Academyn opetusmetodi tuntuu hyvältä itseni kaltaiselle itsenäiselle, hieman lyhytjänteiselle oppijalle. Ei lainkaan luentoja vaan alusta alkaen harjoituksia ja tekemistä - sopivissa annoksissa. Lisäksi pistesysteemi kannustaa edistämään opintoja päivittäin. Ensimmäisen testin perusteella ainakin aloittelija saa Code Academyn foorumilta nopeasti asiantuntevaa apua.
Odotan mielenkiinnolla Haaga-Helian ohjelmointikurssia, jotta pääsen vertailemaan näitä kahta kovin erilaista metodia. Toistaiseksi kokemani Haaga-Helian pintaraapaisut Unix-komentoihin, PHP:hen ja HTML:ään eivät lupaa hyvää, sillä kyseessä on ollut mekaaninen kopioiminen paperilta ruudulle.
Kolmas opintoura, työhön soveltaminen ja työssä oppiminen, on vielä jäissä, sillä en ole vielä oppinut oikeastaan mitään, jota voisin soveltaa työssäni. Tuntuu kuitenkin siltä, ettei sellainen tilanne välttämättä ole enää kovin kaukana.
Haaga-Heliassa tietojenkäsittelyn opinnot alkavat aivan alusta, mikä on itseni kaltaiselle aloittelijalle tarpeellista, mutta tarkoittaa samalla myös sitä, että ryhmämme hajoaa heti alkuunsa. Yhdet saavat monta kurssia kuitattua suoraan käytännön osaamisellaan, toiset aiemmilla opinnoillaan ja kolmannet saavat suorittavat alusta alkaen jokaisen kurssin. Itse kuulun sekä toiseen että kolmanteen ryhmään, sillä saan Haaga-Helian medianomitutkinnolla kuitattua lähinnä opintojen loppupään vapaavalintaisia opintoja. Aloitan siis alusta, mutta maali on ehkä hieman lähempänä kuin muilla samalta viivalta lähtevillä.
Alkuvaiheessa käyn kolmea kurssia: orientaatio ICT-alaan, työasemat ja tietoverkot sekä tietotekniset välineet. Näistä kolmesta ainoastaan työasemat ja tietoverkot tuntuu innostavalta ja tarpeelliselta: Linux-asennusta, Unix-komentoja, laitteisto-oppia ja niin edelleen. Onneksi kurssi on myös tämän kevään kursseista pisin ja laajin.
Orientaatiokurssi on varmasti hyvä niille, joilla on kulunut pidempi aika aiemmista opinnoista. Itse koen kurssin melko tarpeettomaksi ja erityisesti aivan liian venytetyksi. Tietotekniset välineet tarkoittavat lähinnä MS Office -ohjelmia ja varsinkin asiakirjastandardien opetteleminen tuntuu aivan yhtä turhauttavalta kuin silloin vuosia sitten. Enkä saa kurssia edes korvattu, koska tällä kertaa "mennään syvemmälle".
Toisella opintourallani Code Academyssä asiat sujuvat kevyemmin ja nopeammin. JavaScript-kurssilla mentiin heti asiaan ja vähitellen tahti on alkanut kiihtyä, minkä ansiosta aletaan päästä perusteista käytännössä hyödynnettäviin asioihin. Samalla tehtävistä on tullut hieman työläämpiä, minkä vuoksi niitä ei voi enää niin helposti suorittaa muutamassa minuutissa muiden hommien ohessa vaan niihin on oikeasti varattava hieman aikaa.
Siitä huolimatta Code Academyn opetusmetodi tuntuu hyvältä itseni kaltaiselle itsenäiselle, hieman lyhytjänteiselle oppijalle. Ei lainkaan luentoja vaan alusta alkaen harjoituksia ja tekemistä - sopivissa annoksissa. Lisäksi pistesysteemi kannustaa edistämään opintoja päivittäin. Ensimmäisen testin perusteella ainakin aloittelija saa Code Academyn foorumilta nopeasti asiantuntevaa apua.
Odotan mielenkiinnolla Haaga-Helian ohjelmointikurssia, jotta pääsen vertailemaan näitä kahta kovin erilaista metodia. Toistaiseksi kokemani Haaga-Helian pintaraapaisut Unix-komentoihin, PHP:hen ja HTML:ään eivät lupaa hyvää, sillä kyseessä on ollut mekaaninen kopioiminen paperilta ruudulle.
Kolmas opintoura, työhön soveltaminen ja työssä oppiminen, on vielä jäissä, sillä en ole vielä oppinut oikeastaan mitään, jota voisin soveltaa työssäni. Tuntuu kuitenkin siltä, ettei sellainen tilanne välttämättä ole enää kovin kaukana.
torstai 31. tammikuuta 2013
Mitä se datajournalismi oikein on?
En koe olevani datajournalisti, vaikka tiedän olevani.
Kaikki datajournalismiin liittyvä puhe (jota nykyisin riittää!) on saanut minut vieroksumaan koko käsitettä. Muutamat henkilökohtaiset valinnat ovat kuitenkin pakottaneet minut datajournalismin äärelle. Näistä tärkein on muutama viikko sitten aloittamani IT-tradenomiopinnot Haaga-Heliassa, joiden myötä datajournalismista on tullut tapa yhdistää työ ja opinnot.
Datajournalismin määritelmän ruotiminen oman oppimisprosessini alkuvaiheessa on muuten siinä mielessä kiinnostavaa, että tähän tekstiin voi palata myöhemmin tarkistamaan, onko oma käsitykseni tai yleinen käsitys datajournalismista kehittynyt johonkin suuntaan. Tosin yleinen käsitys tuntuu tällä hetkellä puuttuvan, sillä termiä käytetään monella tavalla ristiin.
Datajournalismista on puhuttu viime vuosina kummallisen paljon ottaen huomioon, että kyseessä ei varsinaisesti ole mikään uusi asia. Esimerkiksi Wikipediassa datajournalismi jaetaan kuuteen eri osa-alueeseen, jotka ovat kaikki jo pitkään käytössä olleita tekniikoita. Ehkä oma oppiminen on hyvä aloittaa näiden käsitteiden pohtimisella.
Data-driven journalism on datajournalismin kovinta ydintä. Toisin kuin jotkut tuntuvat käsittävän tällaista journalismia voi julkaista myös paperilla ja jopa ilman grafiikkaa. Data-vetoisessa journalismissa on kyse tietokoneen käyttämisestä suurten (tai pienempienkin) datamassojen käsittelemiseen tai ymmärrettäväksi tekemiseen. Tähän ei välttämättä tarvita ohjelmointitaitoja vaan tavallisella taulukkolaskentaohjelmalla pääsee jo pitkälle. Lopputuloksen kuvaamisen riittävät pelkät kirjaimet, vaikka grafiikka on usein havainnollisempaa. Tällaista datajournalismia on ollut lehtien sivuilla vähintään niin kauan kuin tietokoneet ovat olleet laajalti käytettävissä.
Infographics ja Data visualization ovat läheistä sukua toisilleen. Infografiikka käsittää esimerkiksi kartat ja perinteiset graafit, kuten piirakka- ja pylväsdiagrammin. Jälleen kerran tavallinen taulukkolaskentaohjelmisto riittää pitkälle. Tähän kategoriaan kuuluvat myös Vihreän Langan Graafinen maailmanselitys -palstan tuotokset (esimerkiksi Itämeren lohista). Datavisualisoinneissa mennään askeleen verran pidemmälle ja kuvataan niin monimutkaisia datamassoja, että niiden kuvaamiseen tarvitaan kehittyneempiä ohjelmistoja ja enemmän asiantuntemusta. Lopputulokset ovat usein visuaalisesti näyttäviä, mutta vain harvoin oikeasti valaisevia (esimerkki jälleen Vihreästä Langasta).
Kaikki tähän mennessä esitelty datajournalismi soveltuu aivan yhtä hyvin paperilla kuin verkossa julkaistavaksi. Seuraavaksi siirrytään 2000-luvulle ja katsotaan, millaisia uusia mahdollisuuksia verkkojulkaiseminen on tuonut.
Interactive visualization on kehittyneempi versio kahdesta edellisestä. Visualisointiin voi lisätä interaktiivisia elementtejä, joiden avulla voi esimerkiksi nostaa tarkasteltavaksi jonkun osan kokonaisuudesta tai saada lisätietoja. Alkeellinen esimerkki tästä voisi olla Helsingin Sanomien käyttämät aikajanat ja kehittyneempi esimerkiksi Jens Finnäsin esitys Suomen suurituloisimmista tai IEA:n tuore energiaraportti Pohjoismaista.
Serious games lisää interaktiiviseen visualisointiin pelillisiä elementtejä. Toisaalta pelillistä datajournalismia voi toteuttaa myös tekstipohjaisesti. Tai jopa paperilla kuten Vihreän Langan Nälkäpörssi-lautapelissä. Tai oikeastaan Nälkäpörssissä ei ole varsinaisesti dataa taustalla, mutta vastaavan lautapelin kehittyneemmässä versiossa voisi hyödyntää esimerkiksi FAO:n ylläpitämää indeksiä ruuan hinnasta.
Database journalism on tietomassojen saattamista yleisölle sellaisenaan tai jonkun työkalun kautta. Esimerkkejä tällaisesta sovelluksista ovat esimerkiksi verotietoja esittelevät sovellukset tai vaikkapa 2000-luvulla valtavan suosion saavuttaneet vaalikoneet.
Mitä sitten vastata otsikon kysymykseen? Onko datajournalismi vain hieno nimi sille tiedonhankinnalle ja -käsittelylle, jota toimittajat ovat aina tehneet? Muun muassa sitä on tässä blogissa tarkoitus selvittää.
Kaikki datajournalismiin liittyvä puhe (jota nykyisin riittää!) on saanut minut vieroksumaan koko käsitettä. Muutamat henkilökohtaiset valinnat ovat kuitenkin pakottaneet minut datajournalismin äärelle. Näistä tärkein on muutama viikko sitten aloittamani IT-tradenomiopinnot Haaga-Heliassa, joiden myötä datajournalismista on tullut tapa yhdistää työ ja opinnot.
Datajournalismin määritelmän ruotiminen oman oppimisprosessini alkuvaiheessa on muuten siinä mielessä kiinnostavaa, että tähän tekstiin voi palata myöhemmin tarkistamaan, onko oma käsitykseni tai yleinen käsitys datajournalismista kehittynyt johonkin suuntaan. Tosin yleinen käsitys tuntuu tällä hetkellä puuttuvan, sillä termiä käytetään monella tavalla ristiin.
Datajournalismista on puhuttu viime vuosina kummallisen paljon ottaen huomioon, että kyseessä ei varsinaisesti ole mikään uusi asia. Esimerkiksi Wikipediassa datajournalismi jaetaan kuuteen eri osa-alueeseen, jotka ovat kaikki jo pitkään käytössä olleita tekniikoita. Ehkä oma oppiminen on hyvä aloittaa näiden käsitteiden pohtimisella.
Data-driven journalism on datajournalismin kovinta ydintä. Toisin kuin jotkut tuntuvat käsittävän tällaista journalismia voi julkaista myös paperilla ja jopa ilman grafiikkaa. Data-vetoisessa journalismissa on kyse tietokoneen käyttämisestä suurten (tai pienempienkin) datamassojen käsittelemiseen tai ymmärrettäväksi tekemiseen. Tähän ei välttämättä tarvita ohjelmointitaitoja vaan tavallisella taulukkolaskentaohjelmalla pääsee jo pitkälle. Lopputuloksen kuvaamisen riittävät pelkät kirjaimet, vaikka grafiikka on usein havainnollisempaa. Tällaista datajournalismia on ollut lehtien sivuilla vähintään niin kauan kuin tietokoneet ovat olleet laajalti käytettävissä.
Infographics ja Data visualization ovat läheistä sukua toisilleen. Infografiikka käsittää esimerkiksi kartat ja perinteiset graafit, kuten piirakka- ja pylväsdiagrammin. Jälleen kerran tavallinen taulukkolaskentaohjelmisto riittää pitkälle. Tähän kategoriaan kuuluvat myös Vihreän Langan Graafinen maailmanselitys -palstan tuotokset (esimerkiksi Itämeren lohista). Datavisualisoinneissa mennään askeleen verran pidemmälle ja kuvataan niin monimutkaisia datamassoja, että niiden kuvaamiseen tarvitaan kehittyneempiä ohjelmistoja ja enemmän asiantuntemusta. Lopputulokset ovat usein visuaalisesti näyttäviä, mutta vain harvoin oikeasti valaisevia (esimerkki jälleen Vihreästä Langasta).
Kaikki tähän mennessä esitelty datajournalismi soveltuu aivan yhtä hyvin paperilla kuin verkossa julkaistavaksi. Seuraavaksi siirrytään 2000-luvulle ja katsotaan, millaisia uusia mahdollisuuksia verkkojulkaiseminen on tuonut.
Interactive visualization on kehittyneempi versio kahdesta edellisestä. Visualisointiin voi lisätä interaktiivisia elementtejä, joiden avulla voi esimerkiksi nostaa tarkasteltavaksi jonkun osan kokonaisuudesta tai saada lisätietoja. Alkeellinen esimerkki tästä voisi olla Helsingin Sanomien käyttämät aikajanat ja kehittyneempi esimerkiksi Jens Finnäsin esitys Suomen suurituloisimmista tai IEA:n tuore energiaraportti Pohjoismaista.
Serious games lisää interaktiiviseen visualisointiin pelillisiä elementtejä. Toisaalta pelillistä datajournalismia voi toteuttaa myös tekstipohjaisesti. Tai jopa paperilla kuten Vihreän Langan Nälkäpörssi-lautapelissä. Tai oikeastaan Nälkäpörssissä ei ole varsinaisesti dataa taustalla, mutta vastaavan lautapelin kehittyneemmässä versiossa voisi hyödyntää esimerkiksi FAO:n ylläpitämää indeksiä ruuan hinnasta.
Database journalism on tietomassojen saattamista yleisölle sellaisenaan tai jonkun työkalun kautta. Esimerkkejä tällaisesta sovelluksista ovat esimerkiksi verotietoja esittelevät sovellukset tai vaikkapa 2000-luvulla valtavan suosion saavuttaneet vaalikoneet.
Mitä sitten vastata otsikon kysymykseen? Onko datajournalismi vain hieno nimi sille tiedonhankinnalle ja -käsittelylle, jota toimittajat ovat aina tehneet? Muun muassa sitä on tässä blogissa tarkoitus selvittää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)