Minä ja internet

30 vuotta on aikamoinen rajapyykki. Yhden määritelmän mukaan internet sai alkunsa, kuten minäkin, alkuvuodesta 1983.

TCP/IP-protokollan isäksi kutsuttu Vint Cerf muisteli vajaa vuosi sitten Wiredissä hetkeä jolloin interrnet sai alkunsa, kun ARPANET siirrettiin yhä käytössä olevaan TCP/IP:hen. Samaan ajanjaksoon liittyy myös intrenetin avaaminen kaupalliseen käyttöön. On aika vaikea kuvitella, millainen internet nykyisin olisi ja olisiko sillä ollut yhtä suuri vaikutus, jos näitä kahta askelta ei olisi otettu tai jos ne olisi otettu vasta joskus paljon myöhemmin.

Rehellisyyden nimissä internetin synnyn voi ihan yhtä hyvin ajoittaa muutamaan muuhunkin ajankohtaan, joista selvin lienee Arpanetin käynnistäminen lokakuussa 1969. Mutta tämän kirjoituksen analogian kannalta leikitään nyt edes hetki, että tuo 1983 oli internetin alkuhetki.

Internet kehittyi aluksi, kuten minäkin, nopeasti ja hiljaisesti. Tai no ehkä vanhempani ja myöhemmin perhepäivähoitajat ja eräs seurakuntakerhon ohjaaja olisivat toista mieltä tuosta hiljaisuudesta, mutta kovin isoa jälkeä en maailmaan jättänyt. Eikä jättänyt internetkään.  Tai jätti, mutta se jälki ei ollut vielä näkyvissä.

1990-luvun puolivälin paikkeilla internet murtautui lopulta kaikkien tietoisuuteen ja monien, kuten myös minun, käyttöön. Touhutessani Nummelan yläasteella ja viereisessä uimahallissa internet aloitti omat, epäkypsään elämänvaiheeseen kuuluvat värikkäät kokeilunsa. Minä ja internet teimme paljon yhdessä (Kinonetti-leffasivusto never forget), mutta paljon teimme myös erikseen.

Vuosituhannen vaihtuminen oli meille molemmille käännekohta, eräänlainen point of no return. Minulla ei ehkä ollut omaa Y2K-ongelmaani, mutta vanhempieni avioeron ja täysi-ikäisyyden saavuttamisen myötä aloin vähitellen elää omaa vapaata ja riippumatonta elämääni. Internethän oli ottanut oman irtiottonsa vanhempiensa hallinnasta jo paljon aiemmin.

2000-luvun ensimäisellä vuosikymmenellä, minä ja koko muu ihmiskunta olemme opetelleet elämään kaikkialla olevan ja kaikkialla vaikuttavan internetin kanssa. Toiset ovat omaksuneet uuden teknologian nopeammin ja toiset hitaammin. Itse olen opiskelujen, työn ja yleisen teknologiakiinnostuksen vuoksi ollut vahvassa etukenossa.

Vihdoin 2010-luvulla alkaa vähitellen näyttää siltä, että nettiä käytetään kaikkialla huviin ja hyötyyn iästä riippumatta. Entistä monipuolisemmat päätelaitteet ja niiden nopeasti kehittyvät verkko-ominaisuudet syrjäyttävät nopeasti paperituotteita esimerkiksi junissa ja ravintoloissa. Internet alkaa olla vakiintunut aikuinen, kuten minäkin kiitos vaimon, koirien, vakituisen työpaikan ja asuntolainan.

Onko maailma siis valmis?

Opiskelu: Alku aina...

Opintoja on nyt takana vajaa kuukausi. Aika on ollut innostavaa mutta raskasta. Olen oppinut paljon uutta ja alkanut vähitellen hahmottamaan, kuinka paljon uutta on vielä oppimatta. Toisaalta ajankäyttöni on mullistunut totaalisesti: lähden töihin tuntia aiemmin kuin ennen ja palaan koulusta kotiin yli kolme tuntia aiempaa myöhemmin. Mutta ainakin toistaiseksi tämä vapaa ajan ja oppimisen vaihtokauppa on tuntunut kannattavalta.

Haaga-Heliassa tietojenkäsittelyn opinnot alkavat aivan alusta, mikä on itseni kaltaiselle aloittelijalle tarpeellista, mutta tarkoittaa samalla myös sitä, että ryhmämme hajoaa heti alkuunsa. Yhdet saavat monta kurssia kuitattua suoraan käytännön osaamisellaan, toiset aiemmilla opinnoillaan ja kolmannet saavat suorittavat alusta alkaen jokaisen kurssin. Itse kuulun sekä toiseen että kolmanteen ryhmään, sillä saan Haaga-Helian medianomitutkinnolla kuitattua lähinnä opintojen loppupään vapaavalintaisia opintoja. Aloitan siis alusta, mutta maali on ehkä hieman lähempänä kuin muilla samalta viivalta lähtevillä.

Alkuvaiheessa käyn kolmea kurssia: orientaatio ICT-alaan, työasemat ja tietoverkot sekä tietotekniset välineet. Näistä kolmesta ainoastaan työasemat ja tietoverkot tuntuu innostavalta ja tarpeelliselta: Linux-asennusta, Unix-komentoja, laitteisto-oppia ja niin edelleen. Onneksi kurssi on myös tämän kevään kursseista pisin ja laajin.

Orientaatiokurssi on varmasti hyvä niille, joilla on kulunut pidempi aika aiemmista opinnoista. Itse koen kurssin melko tarpeettomaksi ja erityisesti aivan liian venytetyksi. Tietotekniset välineet tarkoittavat lähinnä MS Office -ohjelmia ja varsinkin asiakirjastandardien opetteleminen tuntuu aivan yhtä turhauttavalta kuin silloin vuosia sitten. Enkä saa kurssia edes korvattu, koska tällä kertaa "mennään syvemmälle".

Toisella opintourallani Code Academyssä asiat sujuvat kevyemmin ja nopeammin. JavaScript-kurssilla mentiin heti asiaan ja vähitellen tahti on alkanut kiihtyä, minkä ansiosta aletaan päästä perusteista käytännössä hyödynnettäviin asioihin. Samalla tehtävistä on tullut hieman työläämpiä, minkä vuoksi niitä ei voi enää niin helposti suorittaa muutamassa minuutissa muiden hommien ohessa vaan niihin on oikeasti varattava hieman aikaa.

Siitä huolimatta Code Academyn opetusmetodi tuntuu hyvältä itseni kaltaiselle itsenäiselle, hieman lyhytjänteiselle oppijalle. Ei lainkaan luentoja vaan alusta alkaen harjoituksia ja tekemistä - sopivissa annoksissa. Lisäksi pistesysteemi kannustaa edistämään opintoja päivittäin. Ensimmäisen testin perusteella ainakin aloittelija saa Code Academyn foorumilta nopeasti asiantuntevaa apua.

Odotan mielenkiinnolla Haaga-Helian ohjelmointikurssia, jotta pääsen vertailemaan näitä kahta kovin erilaista metodia. Toistaiseksi kokemani Haaga-Helian pintaraapaisut Unix-komentoihin, PHP:hen ja HTML:ään eivät lupaa hyvää, sillä kyseessä on ollut mekaaninen kopioiminen paperilta ruudulle.

Kolmas opintoura, työhön soveltaminen ja työssä oppiminen, on vielä jäissä, sillä en ole vielä oppinut oikeastaan mitään, jota voisin soveltaa työssäni. Tuntuu kuitenkin siltä, ettei sellainen tilanne välttämättä ole enää kovin kaukana.