Minä ja internet

30 vuotta on aikamoinen rajapyykki. Yhden määritelmän mukaan internet sai alkunsa, kuten minäkin, alkuvuodesta 1983.

TCP/IP-protokollan isäksi kutsuttu Vint Cerf muisteli vajaa vuosi sitten Wiredissä hetkeä jolloin interrnet sai alkunsa, kun ARPANET siirrettiin yhä käytössä olevaan TCP/IP:hen. Samaan ajanjaksoon liittyy myös intrenetin avaaminen kaupalliseen käyttöön. On aika vaikea kuvitella, millainen internet nykyisin olisi ja olisiko sillä ollut yhtä suuri vaikutus, jos näitä kahta askelta ei olisi otettu tai jos ne olisi otettu vasta joskus paljon myöhemmin.

Rehellisyyden nimissä internetin synnyn voi ihan yhtä hyvin ajoittaa muutamaan muuhunkin ajankohtaan, joista selvin lienee Arpanetin käynnistäminen lokakuussa 1969. Mutta tämän kirjoituksen analogian kannalta leikitään nyt edes hetki, että tuo 1983 oli internetin alkuhetki.

Internet kehittyi aluksi, kuten minäkin, nopeasti ja hiljaisesti. Tai no ehkä vanhempani ja myöhemmin perhepäivähoitajat ja eräs seurakuntakerhon ohjaaja olisivat toista mieltä tuosta hiljaisuudesta, mutta kovin isoa jälkeä en maailmaan jättänyt. Eikä jättänyt internetkään.  Tai jätti, mutta se jälki ei ollut vielä näkyvissä.

1990-luvun puolivälin paikkeilla internet murtautui lopulta kaikkien tietoisuuteen ja monien, kuten myös minun, käyttöön. Touhutessani Nummelan yläasteella ja viereisessä uimahallissa internet aloitti omat, epäkypsään elämänvaiheeseen kuuluvat värikkäät kokeilunsa. Minä ja internet teimme paljon yhdessä (Kinonetti-leffasivusto never forget), mutta paljon teimme myös erikseen.

Vuosituhannen vaihtuminen oli meille molemmille käännekohta, eräänlainen point of no return. Minulla ei ehkä ollut omaa Y2K-ongelmaani, mutta vanhempieni avioeron ja täysi-ikäisyyden saavuttamisen myötä aloin vähitellen elää omaa vapaata ja riippumatonta elämääni. Internethän oli ottanut oman irtiottonsa vanhempiensa hallinnasta jo paljon aiemmin.

2000-luvun ensimäisellä vuosikymmenellä, minä ja koko muu ihmiskunta olemme opetelleet elämään kaikkialla olevan ja kaikkialla vaikuttavan internetin kanssa. Toiset ovat omaksuneet uuden teknologian nopeammin ja toiset hitaammin. Itse olen opiskelujen, työn ja yleisen teknologiakiinnostuksen vuoksi ollut vahvassa etukenossa.

Vihdoin 2010-luvulla alkaa vähitellen näyttää siltä, että nettiä käytetään kaikkialla huviin ja hyötyyn iästä riippumatta. Entistä monipuolisemmat päätelaitteet ja niiden nopeasti kehittyvät verkko-ominaisuudet syrjäyttävät nopeasti paperituotteita esimerkiksi junissa ja ravintoloissa. Internet alkaa olla vakiintunut aikuinen, kuten minäkin kiitos vaimon, koirien, vakituisen työpaikan ja asuntolainan.

Onko maailma siis valmis?